P10/11 -joukkue Neste K-Riviera -turnauksessa 3.9.2022

8.9.2022 klo 20:53

Joukkueelle menestystä kauden viimeisessä ulkoturnauksessa

Tutun ja turvallisen yhteistyökumppanimme Martti Kekäleen auto odotti jo aamuvarhaisella joukkuettamme P10/11 vihreänä kuultavan kotikettämme Monnan parkkialueella, kun joukkue saapui syksyiseen yhteislähtöömme, jonka on määrä tapahtua kello 745 kohti Maskua. 

Matkaan päästiinkin tällä kertaa yhdentoista pelaajan voimin. Oli ilo huomata matkassamme myös muutama fani, joille oli varattu paikkoja bussimme takaosasta, joten tunnelma oli taattu myös yleisössä. Kiitos siitä!

Matka hienoihin Maskun olosuhteisiin niin kentän kuin ilmankin suhteen eteni jouhevasti muistellen vanhoja reissuja, joita nämä pojat ovat jo runsaasti ja menestyksekkäästi kiertäneet. Joukkueemme voimabiisiksi kesän aikana valikoitunut AC/DC:n Thunderstruck (kavereiden kesken Sandels) taisi myös kajahtaa ilmoille jo turnauksen musavastaava Luken #32 ja kaiutinvastaava Konon #44 toimesta.

Paikalle päästyämme lähdimme etsimään pukukoppia, joka meille oli varattu. Etsintä tuotti lopulta tuloksen ja saimme varusteet vaihdettua. 

Alkusarja

Arpa oli heittänyt lohkoon A meidän lisäksemme joukkueet RaiFu valkoinen, TP-49 ja MaPs Vihreä. Siitä oli hyvä lähteä päivään.

Kello 9.30 alkoi päivämme urakka RaiFua vastaan. Peli alkoi hieman yskien, vaikka saimmekin ” salamamaalin” alkuun.  Vastus oli kova ja tasainen vääntö päättyi pistejakoon 1-1. Tästä oli hyvä jatkaa, koska pistetili oli avattu ja pelistä jäi myös hampaankoloon.

Päivän ohjelma oli tiukka ja pelien välissä pidettiin nopea palaveri, jossa käsiteltiin asiat halki, ja hieman vielä järjestäjän taholta järjestettyä väliaikaohjelmaa. Seuraava koitos alkoikin olla jo ovella. 

Kello oli käynyt asentoon 10.30, joten oli aika pelata. Vastaan TP-49. Poikien peliaistit alkoivat hiljaa heräillä, ja tiukan väännön jälkeen tulostaululla oli lukemat FC-Rauma 3 - TP-49 1. Tämä antoi meille mahdollisuuden pelata taas seuraava matsi isoin panoksin ja ennen kaikkea joukkueelle. 

Alkusarjan viimeisen pelin panoksena oli ei enempää eikä vähempää kuin jatkoonpääsy ja lohkovoitto. Pojille hieman rauhoittelua ennen peliä ja ajatukset kasaan. Siirtyminen viheriölle ja peliä. Kello oli 11.30 ja vastassa MaPS. Pojilta hieno suoritus, puhdas ja rehti 0-2. Voittotulos kyllä selkeämpi mitä peli - kiitos tästä vastustajalle. Alkulohko taputeltu.

Katse kohti jatko-otteluita ja välierää. Vastaan kello 14 asettui kivenkova TPS, jota allekirjoittanut ja kollegani Kangas pääsimmekin hieman kurkistelemaan aidan raosta, kun he pelasivat vielä viimeistä alkulohkopeliään.  Tässä välissä pojat söivät eväitä ja rentoutuivat musiikin parissa meidän juoniessamme kuvioita ja nauttiessamme järjestäjän kioskin kahvista. 

Peliä! Jo heti alkuvihellyksestä oli selvää, että nyt ei saa mitään ilmaiseksi. Peli oli kovaa ja rehtiä: juuri sellaista, mitä junnufutiksen kuuluu olla. Tosissaan mennään kentälle, jätetään kaikki ja silti ei unohdeta, että tämä on hauskaa ja mukavaa. Paremmalle ei voitu mitään, vaan TPS löi tauluun 0-3. Rehdit huudot ja onnittelut vastustajalle ja katse kohti pronssipeliä.

Kello näytti jo 16.00 tarkoittaen sitä, että päivän viimeinen peli voi meidän osaltamme alkaa. Pelataan mitaleista ja vastaan aamulta tuttu RaiFu. Peli oli tasaista vääntöä ajoittain jopa kovaakin sellaista, mutta se oli sitä molemmin puolin. Tuomarille tästä iso kiitos. Hän piti pojat ja pelin hienosti näpeissään.  Maaleja tehtiin tasatahtiin. Nähtiin myös muutama hieno erikoistilannekin. Loistavaa futista kauniissa kesäsäässä. Lopussa saimme pidätellä hengitystä tilanteen ollessa 2-2 ja vastustaja sai vapaapotkun aivan kuudentoista  rajan tuntumasta muutama minuutti ennen pelin päätössummeria. Tolppa ulos tolppa sisään, näinhän se menee. Nyt ne olivat meidän puolellamme. Mennään pilkuille; se julmin tapa ratkaista pelit. 

Joukkueemme edesottamuksia seuranneet fanit ja muut varmasti muistavat, miten kävi Kouvolassa pelatussa finaalissa vain viikkoa aiemmin. Nyt näki poikien ilmeestä, että periksi ei anneta. On se julma tapa ratkaista pitkä päivä. Mutta se on myös hieno loppuhuipennus, ja nyt pojat kestivät paineet hienosti. Muutama hieno onnistuminen ja mitalit kaulassa kotia kohti. 

Tähän oli loistava päättää päivä ja varmaan myös tämän kauden ulkoturnaukset. Loistavaa pojat. Kotimatkakin sujui iloisesti vaikka osaa taisi hieman väsyttääkin. Kiitos vastustajat ja järjestäjät meidän poikien vanhemmat sekä muut mukana eläneet sekä joukkueemme tukijat. Ilman teitä tämä kaikki ja nämä hetket eivät olisi totta. Kohti syksyä ja uusia pelejä!

Kirjoittaja Miikka Sajantola